HARJOITUKSEN RAKENNE
Kaikista nuorimpien
harjoittelussa tulisi muistaa vahvasti leikinomaisuus. Tällä varmistetaan,
että lapsen mielenkiinto ja innostus harjoittelua kohtaan säilyy. On
tarjottava myös tarpeeksi haasteita, sillä jos lapsi tuntee harjoittelun
liian helpoksi. Hänen mielenkiintonsa lopahtaa. Muista että joukkueessasi on
monentasoisia pelaajia. Pyri tarjoamaan, niin paremmille kuin heikommillekin
tarpeeksi mielekkäitä haasteita. Harjoituksen rakennetta mietittäessä, olisi
hyvä pitää nämä kaksi seikkaa mielessä. Tällöin yhdestä harjoituskerrasta
saadaan kaikille lapsille hyvä mieli.
Esimerkki harjoituksen rakenteesta:
1.
Alkuverryttely / Energian poisto
2.
Opetusosa
3.
Virkistysosa
4.
Sovellettu opetusosa
5.
Peliosuus
6.
Loppuverryttely
Alkuverryttely / Energian poisto:
Alkuverryttely voi olla mitä tahansa. Leikki, pienpeli, kierto yms. vain
mielikuvitus on rajana. Pääasia että lapset hengästyvät ja saavat lämmön
päälle. Toinen merkittävä seikka on, että lapset huomaavat harjoituksen
selkeästi alkaneen ja ovat valmiita opetusosuuteen. 5-10min riittää.
Opetusosa:
Valitse joka harjoitukseen vain yksi tai kaksi opeteltavaa. Tällöin niitä ei
ole liikaa. Lapsi ehtii omaksua opeteltavan asian ja sinulle jää enemmän
aikaa keskittyä opetukseen ja mahdollisien virheiden korjaamiseen. Ja
harjoitus ei mene hosumiseksi.
Opetustilanteessa pelkät käskyt ja vaatimukset eivät riitä. Kun saat
pelaajan ymmärtämään harjoitteen pelin kannalta, on oppiminen helpompaa ja
mielenkiintoisempaa lapselle. Kun korjaat mahdollisia virheitä, tee se
selkeästi. Kerro lapselle mikä meni väärin ja anna selvä ohje, mitä pelaajan
tulisi korjata. Vielä parempi on, jos saat lapsen itse huomaamaan virheensä
ja ratkaisemaan sen. Tähän on mahdollista päästä kysymysten avulla. Esim.
huomasitko mitä teit…, miten muuten voisit tuon tehdä? Tässä asiassa on
muistettava, että lapsilla on erilaisia tapoja oppia uusia asioita.
Joillekin suora palautteen antaminen on paras tapa, toiselle oma
oivaltaminen. Muista kuitenkin positiivinen palaute ensin, sitten vasta
kerrot parannettavat kohdat. Tärkeintä kuitenkin, että jokainen pelaaja saa
harjoitteen aikana palautetta ja kannustusta!!!
Hyvänä nyrkkisääntönä on, että yhden harjoituskerran aikana pitäisi ainakin
kerran mainita lapsi nimeltä.
Tämä tuo lapselle tunteen, että hänet on huomattu ja hänen harjoittelusta
pidetään huolta.
Virkistysosa:
Kuten tuli todettua, harjoittelun tulisi olla leikinomaista. Näillä
virkistysosilla takaat sen, että lapsien mielenkiinto säilyy koko
harjoituksen ajan. Tämä osio voi olla mitä vain. Pelit, leikit, kisat ovat
aina lapsien mieleen, myös vanhempien lasten. Kun tuot näitä juttuja
harjoitukseen mukaan, luot paremmat edellytykset lapsien oppimiselle.
Sovellettu opetusosa:
Tämä osuus voi olla jonkin vanhan asian kertaus, pienemmän yksityiskohdan
opettaminen tai harjoituksen pääopetuskohteen soveltaminen peliin. Kun saat
pelaajan huomaamaan missä opetettua asiaa voi käyttää pelissä, voit sanoa
onnistuneesi opetuksessa. Osuuden ei tarvitse olla pitkäkestoinen.
Peli:
Itse pelihän on jääkiekon suola. Pyri tarjoamaan lapsille mahdollisimman
paljon pelejä. Sillä kuitenkin pelissä oppii kaikista parhaiten. Käytä
mielikuvitustasi. Peli voi olla mitä tahansa: koko kenttä-, puoli kenttä-,
pääty- tai pienaluepeliä, 2-2, 3-3, 4-4 jne. Keksi peliin uusia sovellettuja
sääntöjä. Esimerkiksi koko kentän pelissä ei saa syöttää ennen punaviivaaà
tarkoituksena, että pelaaja oppii ja ymmärtää luistelun ja kiekon
kuljetuksen taidon tärkeyden. Tai hän oivaltaa, että syöttelemällä pääsee
hyökkäämään nopeammin.
Loppuverryttely:
Tämän osuuden voit tehdä joko jäällä tai jään ulkopuolella, jäällä esim.
kisa tai loppuluistelu. Ulkopuolella yhdessä suoritettu venyttely.
