1978-1979

Päättäjiä ja olosuhteita vastaan
Tämän kauden alku oli itsetunnon kannalta tosi vaikea. Seuraavassa kylmää tosiasiaa virtolaisten jääkiekkoilijoiden vaikeasta asemasta:
Ote Virtain kaupungin Urheilulautakunnan pöytäkirjasta 5.12.1978:
"80§ Esitys Virtain Urheilijoiden jääkiekkojaoston kaukalon ilta- ja viikonloppuhoidosta vuodelle 1979. Anottu korvaussumma 2.500 mk. Päätös: Lautakunta katsoi, että iltaisin kaukalo EI tarvitse hoitoa ja päätti maksaa VirtUlle 1.000 mk viikonloppuhoidosta."

Onneksi tuolloin uusi kaupunginjohtaja Eero Keski-Lusa auttoi kiekkoilijoita ja anottu hoitosumma saatiin, vaikka sekin työmäärään nähden oli mitättömän pieni. Keski-Lusa auttoi kiekkoilijoita vielä myöhemminkin.

 

Kausi oli alkuhankaluuksista huolimatta menestyksekäs. Kovista pakkasista huolimatta sarjat saatiin vietyä hienosti läpi. Miesjoukkue pelasi jälleen Pohjois-Hämeen Liigassa, mutta menestys oli aivan muuta kuin edellisenä talvena. Nuoret tulokkaat saivat runsaasti peliaikaa, sillä miehiä ei löytynyt kuin kahdella kentällisellä pelaamiseen. Joukkuessa pelasivat mm. vielä B-juniori ikäiset Jari Veija, Mika Kukkonen ja vuoden "tulokas" Kari Hietanen.

Hyvän menestyksen siivittämänä alkoi, myös keskustelu siitä, miksei VirtU pelaa liiton sarjassa.
Pohjois-Hämeen Liigaa perustettaessa oli lähtökohtana se, että kaikilla olisi tasapuoliset lähtökohdat sarjaan. Eli kellään ei ole tekojäärataa tai hallia. Myös liiton sarjan kalleus oli eräänä lähtökohtana samoin kuin lyhyet pelimatkat. Suurin syy oli siis taloudellinen. Liiton sarjassa pelaaminen veisi paljon enemmän rahaa. Pelaajille pitäisi hankkia lisenssit (25 mk/pelaaja), viralliset tuomarit (n. 200mk / ottelu), pitemmät pelimatkat, sillä liiton sarjassa pelaavat joukkueet olivat pääsääntöisesti Tampereen alueen joukkueita. Tässä syitä miksi VirtU pelasi PHL:ssa, vaikka taitoa olisi riittänyt liitonkin sarjaan.

 

Sarjataulukko 1978-1979
Haapamäki 12 10 1 1 82 - 35 21
VirtU 12 8 1 3 87 - 62 17
KuoPa 12 8 0 4 83 - 64 16
Kolho 12 5 1 6 66 - 69 11
Keuruu 12 3 1 8 50 - 82 7
Vilppula 12 3 0 9 79 - 93 6
Mänttä 12 3 0 9 39 - 81 6
                 
Pistepörssin voitto Virroille
Menestys ei rajoittunut vain sarjasijoitukseen, vaan todelliset voitot saavutettiin pistepörssissä. PHL:n pistepörssi oli hienoa luettavaa:

 

1. Pauli Niemelä 24 + 12 = 36  
2. Petri Enqvist 13 + 14 = 27  
3. Jussi Autio 19 + 7 = 26  
5. Eero Mäkelä 15 + 6 = 21 (Joukkueen kapteeni)  
12. Kari Hietanen 12 + 4 = 16  

 

Tässä menestyksellisessä joukkueessa pelasivat yllämainittujen lisäksi: Jari Veija (Sarjan paras maalivahti), Rauno Laukko, Eero Järvinen, Timo Mäkekä, Mika Kukkonen, Lassi Hietanen, Jukka Maijala, Tapio Voimala, Hannu Rantanen, Voitto Iivonen, Veijo Ylimys ja Paavo Hietanen. Valmentajana toimi Martti Hietanen.
 

Ohessa selotuspätkä Suomenselän Sanomista 1.2.1979, ottelusta VirtU - Haapamäki:


"Haapamäki hallitsi kahta ensimmäistä erää, mutta kolmanteen erään VirtU lähti evästyksenään taktiikka, jonka pelaajat täyttivät odotuksia paremmin. Taktiikkana oli voittaa erä 3-0. Ensin Jussi Autio teki tasoitukseen tarvitut maalit ja sitten tapahtui ratkaisu komeasti. Timo Mäkelä katkaisi oman maalin edessä Haapamäen syötön ja lähti ylösnousuun harhauttaen kaikki vastustajat ja sivalsi upean soolon jälkeen maalin, josta Haapamäkeläiset eivät koskaan toipuneet."

 
Juniorit
C-juniorit pelasivat talven aikana 7 ottelua, joista heltisi yksi voitto. C-junioreissa pelasi 18 pelaajaa, joista kolme oli tosin jo B-junioria ja kaksi D-junioria.
 
Seuran D-juniorit pelasivat PHL:ssä. Sijoitus, viimeinen.
6 ottelua, ei voittoja, 1 tasapeli, 5 tappiota, maalisuhde 21-38.
Joukkueessa pelasi kaiken kaikkiaan 24 pelaajaa.
 
E-juniorit on sinänsä harhaanjohtava nimitys seuran silloisista E-junioreista, sillä joukkueessa pelasi vain neljä E-ikäistä poikaa. E-juniorit pelasivat kaksi ottelua Ylöjärven Palloa vastaan.
Tuloksena voitto ja tappio.
 

Ahdas pukukoppi
Olosuhteet pelaamiselle / harjoittelulle olivat myös käyneet vuosien saatossa ahtaaksi, harrastajamäärän kasvaessa. Tämän näkyi mm. siinä, että pukukoppeja kaukalolla ei ollut riittävästi. Jaostolla oli käytössä kaukalon vieressä kolme työmaaparakkia, joista yksi oli kaupungin työvälinevarasto ja yksi varustekoppi, missä joukkueiden varusteita säilytettiin. Näin siis yksi parakki, joka oli kooltaan 4 m x 2 m, oli joukkueiden varsinainen pukukoppi. Vaati melkoista mielikuvitusta ja vuorottelua, kun ottelupäivänä kaksi joukkuetta vaihtoi varusteita kyseisessä "pukukopissa".


Kauden loppupuolella käytiin myös keskusteluja siitä, että oliko kaukalo oikeaasa paikassa vai pitäisikö se siirtää lähemmäs kouluja, jolloin mm. koululiikuntaa olisi helpompi siellä järjestää.

Lähde: Martti Hietasen arkisto

 

Aiheeseen liittyvät tiedostot:

PDF-tiedostoLehtijutut 1978-79.pdf (8.4 MB)
PDF-tiedostoKausitilastot78-79.pdf (16 kB)
PDF-tiedostoPHLn_tilastot78_79.pdf (388 kB)